Paloja menneisyydestä

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... tällä kertaa kuitenkin positiivisessa merkityksessä. Katsoin viime viikolla Pikku Naisia -elokuvan (1994) ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin hyvin tyytyväinen. Elokuva oli loistava eikä pilannut lapsuudesta rakasta lukukokemusta! Niinpä tajusin myös, että kirjalistastani puuttuu tämä helmi: Louisa M. Alcottin Pikku Naisia sekä sen jatko-osat.

Olen myös tehnyt jotain odottamatonta: aloitin vihdoin Tolstoin Anna Kareninan! Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjallisuuden klassikon eikä pituus (999 sivua!) ole ollut esteenä. En vain ole saanut sitä aloitettua, sillä luen harvoin klassikoita. Haluaisin kuitenkin lukea sen ennen elokuvan katsomista. Kirjat ovatkin yksi harvoista asioista, joista minulla on vahvoja, ellei suorastaan ehdottomia näkemyksiä:

Kymmenen kultaista sivua

1. Lue kirja aina ennen kuin katsot elokuvan.
2. Älä kuuntele musiikkia kun luet! (Et voi sovittaa musiikkia ja kirjan tunnelmaa yhteen jos et ole lukenut kirjaa aikaisemmin. Kirjoitettaessa musiikki on kuitenkin ehdoton...)
3. Lue aina luku loppuun.
4. Keskity yhteen kirjaan kerrallaan - jos mahdollista - ja lue mahdollisimman pitkinä pätkinä.
5. Pidä aina kirjaa tai kahta käsillä satunnaisen tylsistymisen varalta.
6. AINA on aikaa lukea luku tai pari.
7. Oman elämäsi klassikkokirjat voit aina määrittää itse. (Miksi lukea tylsä kirja vain koska JOKU on määritellyt sen klassikoksi?)
8. Lue ystäväsi suosittelema kirja, älä tuntemattoman kriitikon ylistämää opusta.
9. Älä sorru tuomitsemaan kirjaa kannen perusteella. (Kuvittajat ja kannen suunnittelijat ovat välillä idiootteja -.-)
10. Täytä kirjahyllysi sinulle tärkeillä, arvoihisi, mielipiteisiisi tai ajatuksiisi vaikuttaneilla teoksilla. (Määrällä EI ole väliä!)

Valitettavasti on vain niin paljon mukavaa tekemistä ja niin vähän aikaa... (aloitin jo uuden palapelin! <3) Koulutöitäkin voisi tehdä. Japania aloin opiskella syksyllä ja pidän todella paljon kielen opiskelusta. Sanavarastoa voisi tosin laajeentaa... Luonnollisesti syyni kielen opiskeluun löytyy innostuksesta koko kulttuuriin, mikä alkoi tietenkin mangasta ja animesta. Siitä lisää kuitenkin ensi kerralla! :) Kuva nyt työn alla olevasta palapelistä (mustaa reunaa ei minun palapelissäni onneksi ole...):

Kolmas ilta...

Vaikka huudan ääneni käheäksi

vain tuuli sanani sieppaa

ja iskee ne takaisin

vasten kasvojani.

Kylmä viima painaa minut maahan

en jaksa nousta tuulta vasten.

On helpompaa pysyä maassa.

Ja hiljalleen

luomeni painuvat kiinni

tuulen laulaessa

julmaa kehtolauluaan.

Ja allani maa on märkä ja suolainen.

Ja niin meni jälleen joulu...

Aika tuntuu valuvan sormien läpi yhä nopeammin. Vuodet vierivät eteenpäin, juhlat tulevat ja menevät. Vastahan oli syksy ja puut loistivat punaista ja kultaa! Edes joulu ei tuntunut enää samalta kaiken kiireen keskellä: niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. Ehdin sentään rakentaa piparkakkutalon! Onneksi ystävät ovat vielä rinnallani myös tänä uutena vuotena. On hieman pelottavaa huomata kuinka paljon olen muuttunut siitä hupsusta tytöstä, joka olin vielä vuosi sitten ja vaikka muutos ei aina tunnu mukavalta, en ole katunut valintojani. Oli luultavasti elämäni paras päätös aloittaa vuoden kasvatustiedelinja kansanopistossa ja ihmiset joita olen tavannut ovat aukaisseet silmäni aivan uuteen maailmaan. Kiitän heitä siitä. En ole sortunut lupailemaan suuria uuden vuoden kunniaksi (sillä rikon lupaukseni ennemmin tai myöhemmin), mutta yritän olla jälleen kerran parempi ihminen.

Ja tällaisen avautumisen päätteeksi vuoden ensimmäinen lukemani kirja oli Rautaritari! Rauta-saagan neljäs osa, jota suosittelen lämpimästi enkä vain sen romanttisuuden takia. Koko sarja on aivan uusi ja kertakaikkisen nerokas näkökulma keijuhoveista sekä fantasian merkityksestä nykymaailmassa. Ja plussana syvällistä pohdintaa ihmisyydestä. Aivan mahtava lukukokemus!

Toinen ilta...

Jokainen askel eteen

tuntuu kahdelta taaksepäin.

Ja kaiken aikaa vesi huuhtoo jälkiä hiekasta.

Kadotan tieni, löydänkö sitä enää?

Risteykset nimettömät

eivät puhu

eivät kerro.

Kompassi on varmasti rikki.

Se osoittaa vain sinuun.

Enää 996 palaa jäljellä!

Olen nyt aivan koukussa taas pitkän tauon jälkeen palapeleihin. Ja jotta mikään ei olisi liian helppoa, ovat palapelini gootti-aiheisia eli 1000:sta palasta 900 on tumman eri sävyjä... Mutta ne kuvat on vaan ihania :) Olen myös ehtinyt lukea yllättävän paljon viikon aikana ja oli ihanaa löytää uusi tuttavuus: Kerstin Gierin Rubiininpuna. Ensimmäinen osa trilogiaa Rakkaus ei katso aikaa ja historiaa rakastavana ihmisenä jäin heti kiinni aikamatkailusta kertovaan kirjaan.

Ensimmäinen ilta...

Olen valkoinen,

mutta sinä aloitat pelin

jälleen kerran.

Eikö voittaja ole jo selvillä?

Shakki ja matti.

Onnittelut.

Kaadoit minut jälleen.

Minne se vuosi katosi?

Ja niin aika rientää...

Kyllä, viime päivityksestä on aikaa... mutta nyt uuden innostuksen uusista tuttavuuksista saatuani yritän bloginpitoa uudelleen, vielä kerran... :)