perjantai 25. tammikuuta 2013

Paloja menneisyydestä

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... tällä kertaa kuitenkin positiivisessa merkityksessä. Katsoin viime viikolla Pikku Naisia -elokuvan (1994) ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin hyvin tyytyväinen. Elokuva oli loistava eikä pilannut lapsuudesta rakasta lukukokemusta! Niinpä tajusin myös, että kirjalistastani puuttuu tämä helmi: Louisa M. Alcottin Pikku Naisia sekä sen jatko-osat.

Olen myös tehnyt jotain odottamatonta: aloitin vihdoin Tolstoin Anna Kareninan! Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjallisuuden klassikon eikä pituus (999 sivua!) ole ollut esteenä. En vain ole saanut sitä aloitettua, sillä luen harvoin klassikoita. Haluaisin kuitenkin lukea sen ennen elokuvan katsomista. Kirjat ovatkin yksi harvoista asioista, joista minulla on vahvoja, ellei suorastaan ehdottomia näkemyksiä:

Kymmenen kultaista sivua

1. Lue kirja aina ennen kuin katsot elokuvan.
2. Älä kuuntele musiikkia kun luet! (Et voi sovittaa musiikkia ja kirjan tunnelmaa yhteen jos et ole lukenut kirjaa aikaisemmin. Kirjoitettaessa musiikki on kuitenkin ehdoton...)
3. Lue aina luku loppuun.
4. Keskity yhteen kirjaan kerrallaan - jos mahdollista - ja lue mahdollisimman pitkinä pätkinä.
5. Pidä aina kirjaa tai kahta käsillä satunnaisen tylsistymisen varalta.
6. AINA on aikaa lukea luku tai pari.
7. Oman elämäsi klassikkokirjat voit aina määrittää itse. (Miksi lukea tylsä kirja vain koska JOKU on määritellyt sen klassikoksi?)
8. Lue ystäväsi suosittelema kirja, älä tuntemattoman kriitikon ylistämää opusta.
9. Älä sorru tuomitsemaan kirjaa kannen perusteella. (Kuvittajat ja kannen suunnittelijat ovat välillä idiootteja -.-)
10. Täytä kirjahyllysi sinulle tärkeillä, arvoihisi, mielipiteisiisi tai ajatuksiisi vaikuttaneilla teoksilla. (Määrällä EI ole väliä!)

Valitettavasti on vain niin paljon mukavaa tekemistä ja niin vähän aikaa... (aloitin jo uuden palapelin! <3) Koulutöitäkin voisi tehdä. Japania aloin opiskella syksyllä ja pidän todella paljon kielen opiskelusta. Sanavarastoa voisi tosin laajeentaa... Luonnollisesti syyni kielen opiskeluun löytyy innostuksesta koko kulttuuriin, mikä alkoi tietenkin mangasta ja animesta. Siitä lisää kuitenkin ensi kerralla! :) Kuva nyt työn alla olevasta palapelistä (mustaa reunaa ei minun palapelissäni onneksi ole...):

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti