Unelmien täyttymys!

Mistä alkaisinkaan? Niin paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen (onhan tosin myös useampi kuukausi vierähtänyt... -.-). Kesä kului joutuisaan töitä tehdessä, mutta en voi sanoa olleeni kovin surullinen kun jouduin lopettamaan muuton takia. Ja kyllä, muutin Tampereelle, sillä selvisin pääsykokeista ja pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi Tampereen yliopistoon; asia jota en voi vieläkään täysin uskoa todeksi! Lapsuudenhaaveeni on kovaa vauhtia toteutumassa! Viime viikot ovat sitten menneetkin erilaisissa tapahtumissa ja juomingeissa sekä tutustumisen merkeissä. Todella ihastuttaviin ihmisiin olen päässyt jo tutustumaan ja fiilis on hyvä: tänne minä kuulun.

Asunnon metsästys oli suuri haaste. Opiskelija-asuntoa emme avopuolisoni kanssa saaneet, mutta yksityiseltä puolelta löytyi täydellinen kaksio ja sen sijainti ruusutarhan vieressä saa romanttisen puoleni onnesta sekaisin. Uudessa kaupungissa on kuitenkin totuttelemista ja bussiaikataulut ovat minulle täysi arvoitus. Oman kodin sisustaminen on ollut kaikkein hauskinta (vaikkei kaikkeen olisi ollut välttämättä varaa). Uusi kirjahyllyni on tosin jo nyt täysi, joten seuraavaa hyllyä odotellessa... Muuton yhteydessä saamamme PS2 on ollut kovassa käytössä viime aikoina ja on ollut mahtavaa palata lapsuuden rakkaisiin peleihin! Assassin's Creed -sarjani jouduin suureksi surukseni jättämään kotiin, sillä PS3 en saa kelan tuellakaan vähään aikaan ostettua. :(

Pientä flunssaa ja AC:n puutetta lukuunottamatta syksy on siis alkanut mahtavasti! Viime aikoina kylmennyt ilma on tehnyt minusta jälleen teen suurkuluttajan (...vihreä minttutee on taivaallista...) ja kun jäätävä tuuli ravistaa puita ulkona illan pimetessä, on ihanaa käpertyä teen kanssa peiton alle lukemaan. Rakastan syksyä jollain kierolla tavalla todella paljon! :)

AURINKOA!

Vihdoin alkaa tuntua kesältä!!

Syntymäpäiväni tuli ja meni. Huomionarvoista oli aivan ihana lahja: Assassin's Creed III!!! Onnellinen olen!! 

Myös Vakava tuli ja meni. Sain sitten hirveän flunssan juuri ennen koetta... kuumetta 39 astetta! Olo oli kamala. Onneksi kirjallinen osa on nyt ohi, seuraavaksi jännitetään sitten soveltuvuuskokeeseen pääsyä! Umpikiero se koe oli ei voi muuta sanoa... Kesäkuun alussa vielä muutamat pääsykokeet historiaan sekä sosiaalitieteisiin ja sitten töihin. Koulua on enää kaksi viikkoa jäljellä. Uskomattoman nopeasti on vuosi mennyt uusien ystävien kanssa ja hauskaa on ollut!

Kirjapäivityksiä on viime aikoina ollut nihkeästi, mutta se asia korjaantuu pian ja kesällä alkaa kirjamaraton! Olen kerännyt viime vuosina listaa kirjoista, joita en ole ehtinyt lukea ja on vihdoin tullut aika kaivaa tuo lista esiin (*etsii kuumeisesti*) . Suunnitelmissa on myös muutto Tampereelle syksyllä... No, katsotaan kuinka käy.

Samalla kun kävin pääsykokeissa Tampereella, kiersin myös antikvariaatteja ja mukaan tarttui muutamia löytöjä erittäin hyvällä hinnalla! Suosittelenkin siis antikvariaatteja lämpimästi kaikille kirjahyllynsä täyttäjille.
Itse kerään hyllyyni vain kaikkein rakkaimpia lukukokemuksia vuosien varrelta sekä kirjoja, joiden aatteet ovat vaikuttaneet vahvasti omiin mietteisiini. Siinä onkin välillä etsimistä, etenkin hinnan ja laadun suhteen. Toiset keräävät postimerkkejä, harrastuksensa kullakin. Valitettavasti minun on antikvariaattikierrokseni jälkeen ostettava nyt uusi kirjahylly...

Yhdestoista ilta...

Se tuskainen

repivä muisto

päivästä, jona sinä kävelit pois

ja maailmanloppu alkoi.

 

En suonut ajatustakaan sinulle

aikoihin,

mutta vain häivähdys sinusta

ja kaikki palasi rysäyksellä takaisin

vääjäämättä kuin vuorovesi.

Ja luulin jo olleeni kuivilla!

Et voi tuhota elämääni taas, et saa!

 

Kaikki on vielä hyvin, vaikka tiedän,

että vaanit jo varjoissa

ja odotat kunnes muistan taas

kuinka hauskaa

minulla oli

sinun kanssasi.

 

Ja kaikki päättyy kyyneliin jälleen kerran.

Kymmenes ilta...

On vesi kärsivällinen

vuosisadat se kiveä rannalla

hioo ja hyväilee

kuin rakastaan

ja vain aika kuluu hiljaa.
Enkö ole jo kaiken
saanut
ja menettänyt.
Enkö ole tarpeeksi kärsinyt.

Saisinpa minäkin levon

rakkaani sylissä,
tuonen aaltojen helmassa.

 

Yhdeksäs ilta...

Niin pienestä kasvaa suuri

ja talvi vaihtuu kevääksi.

Aurinko nousee ja laskee,

niin on aina ollut

ja on aina oleva.

Keskellä muutoksen

pysymme vahvoina,

muutumme

ja muutamme maailmaa.

Aurinkoista kevättä!

Lumi sulaa nopeasti ja kevät alkaa jo tuoksua ilmassa. Välttääkseni kliseiset "maailma herää eloon" tai "rakkautta rinnassa" lausahdukset, toteankin, että jos ei nyt ajatella kylmää loskaa varjoisten katujen varsilla tai koleaa, puuskittaista tuulta, niin rakastan kevättä todella paljon!

Olen aikeissa muuttaa Italiaan toukokuussa opiskelemaan renessanssiajan historiaa Firenzen yliopistossa, mutta pakkaamiseni on täysin kesken sillä en osaa päättää mitä tarvitsen mukaani!
Aprillia rakas lukijani, onhan 1. huhtikuuta! (Vaikka haluaisin todella opiskella historiaa Italiassa...)

Mutta vakavasti ottaen: kevät ja kiire, niinpä niin... Hurjat kolme viikkoa ovat ohi! Harjoittelu alakoulussa meni hyvin, muutamaa villimpää tapausta lukuun ottamatta ja hauskaa oli. Sain muutaman piirustuksenkin oppilailta! Jäin vielä yllättäen viikoksi sijaseksi toiseen kouluun joten harjoittelusta tuli hyvin tehokas. Todellinen kiire alkoikin sitten pääsykokeisiin valmistautumisen merkeissä... VaKaVa-koe kummittelee mielessä öin ja päivin ja 7.5. lähestyy vääjäämättä... Romaanit saavatkin sitten jäädä hetkeksi (suureksi harmikseni) syrjemmälle. Täytyy alkaa vältellä myös kirjastoon eksymistä...

Kai minun on nyt sitten tunnustettava myös viimein, että olen aivan koukussa Assassin's Creed -pelisarjaan. Uusin osa (III) on vielä pelaamatta, mutta edeltävät osat on pelattu jo useampaan kertaan. Jopa koulun kankaanpainannassa tekemieni verhojeni teema löytyi pelisarjan logosta... Historiaa, jännitystä, seikkailua, juonittelua, aavistus romantiikkaa - ja tietenkin salamurhia! Joku on todella osannut tehdä pelin, jossa on kaikki kohdallaan! Verhoihini valitsin tyylitellymmän logon Assassin's Creed - Revelations osasta, alla kuva painotyöstä:

Kahdeksas ilta...

Kuulen rummut kaukaa

niiden rytmi hidas on.

Astun pystypäin,

olen jo menettänyt kaiken.

En voi kuin voittaa vapauteni,

maksaa velkani

verellä ja kyynelillä.

En pelkää enää,

tunnen

kohtaloni

sitovan minut valoon.

Olen valmis.

Seitsemäs ilta...

Hetki salainen

vain meidän on

voi maailma odottaa.

Älä mene vielä,

tiedän ettet palaa.

Miksi?

Tunnen sen.

Anna minulle tämä hetki,

muistan sen aina,

sillä et koskaan

todella lähde pois.

Minä olen jo yksin.

Kuudes ilta...

Hetki katkeransuloinen,

päätös pitkän matkan.

Ilo ja suru

kietoutuvat yhdeksi langaksi

elämän kudokseen.

On tulevaisuus avoin,

erkanevat monet tiet.

Paljon hävittiin, enemmän voitettiin

sinä ja minä

tässä ja nyt,

ja tarinat elävät ikuisesti.

Viides ilta...

Sanasi soljuvat

kuin keväinen vuoripuro.

Kylminä, kirkkaina,

petollisina

ja minä kuolen janoon.

Neljäs ilta...

Lupaukset rikotut,

valat murretut,

on jäljellä vain petos

ja tuska,

mutta en suostu päästämään irti

sillä kipu on jo muuttumassa

nautinnoksi.

Paloja menneisyydestä

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... tällä kertaa kuitenkin positiivisessa merkityksessä. Katsoin viime viikolla Pikku Naisia -elokuvan (1994) ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin hyvin tyytyväinen. Elokuva oli loistava eikä pilannut lapsuudesta rakasta lukukokemusta! Niinpä tajusin myös, että kirjalistastani puuttuu tämä helmi: Louisa M. Alcottin Pikku Naisia sekä sen jatko-osat.

Olen myös tehnyt jotain odottamatonta: aloitin vihdoin Tolstoin Anna Kareninan! Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjallisuuden klassikon eikä pituus (999 sivua!) ole ollut esteenä. En vain ole saanut sitä aloitettua, sillä luen harvoin klassikoita. Haluaisin kuitenkin lukea sen ennen elokuvan katsomista. Kirjat ovatkin yksi harvoista asioista, joista minulla on vahvoja, ellei suorastaan ehdottomia näkemyksiä:

Kymmenen kultaista sivua

1. Lue kirja aina ennen kuin katsot elokuvan.
2. Älä kuuntele musiikkia kun luet! (Et voi sovittaa musiikkia ja kirjan tunnelmaa yhteen jos et ole lukenut kirjaa aikaisemmin. Kirjoitettaessa musiikki on kuitenkin ehdoton...)
3. Lue aina luku loppuun.
4. Keskity yhteen kirjaan kerrallaan - jos mahdollista - ja lue mahdollisimman pitkinä pätkinä.
5. Pidä aina kirjaa tai kahta käsillä satunnaisen tylsistymisen varalta.
6. AINA on aikaa lukea luku tai pari.
7. Oman elämäsi klassikkokirjat voit aina määrittää itse. (Miksi lukea tylsä kirja vain koska JOKU on määritellyt sen klassikoksi?)
8. Lue ystäväsi suosittelema kirja, älä tuntemattoman kriitikon ylistämää opusta.
9. Älä sorru tuomitsemaan kirjaa kannen perusteella. (Kuvittajat ja kannen suunnittelijat ovat välillä idiootteja -.-)
10. Täytä kirjahyllysi sinulle tärkeillä, arvoihisi, mielipiteisiisi tai ajatuksiisi vaikuttaneilla teoksilla. (Määrällä EI ole väliä!)

Valitettavasti on vain niin paljon mukavaa tekemistä ja niin vähän aikaa... (aloitin jo uuden palapelin! <3) Koulutöitäkin voisi tehdä. Japania aloin opiskella syksyllä ja pidän todella paljon kielen opiskelusta. Sanavarastoa voisi tosin laajeentaa... Luonnollisesti syyni kielen opiskeluun löytyy innostuksesta koko kulttuuriin, mikä alkoi tietenkin mangasta ja animesta. Siitä lisää kuitenkin ensi kerralla! :) Kuva nyt työn alla olevasta palapelistä (mustaa reunaa ei minun palapelissäni onneksi ole...):

Kolmas ilta...

Vaikka huudan ääneni käheäksi

vain tuuli sanani sieppaa

ja iskee ne takaisin

vasten kasvojani.

Kylmä viima painaa minut maahan

en jaksa nousta tuulta vasten.

On helpompaa pysyä maassa.

Ja hiljalleen

luomeni painuvat kiinni

tuulen laulaessa

julmaa kehtolauluaan.

Ja allani maa on märkä ja suolainen.

Ja niin meni jälleen joulu...

Aika tuntuu valuvan sormien läpi yhä nopeammin. Vuodet vierivät eteenpäin, juhlat tulevat ja menevät. Vastahan oli syksy ja puut loistivat punaista ja kultaa! Edes joulu ei tuntunut enää samalta kaiken kiireen keskellä: niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. Ehdin sentään rakentaa piparkakkutalon! Onneksi ystävät ovat vielä rinnallani myös tänä uutena vuotena. On hieman pelottavaa huomata kuinka paljon olen muuttunut siitä hupsusta tytöstä, joka olin vielä vuosi sitten ja vaikka muutos ei aina tunnu mukavalta, en ole katunut valintojani. Oli luultavasti elämäni paras päätös aloittaa vuoden kasvatustiedelinja kansanopistossa ja ihmiset joita olen tavannut ovat aukaisseet silmäni aivan uuteen maailmaan. Kiitän heitä siitä. En ole sortunut lupailemaan suuria uuden vuoden kunniaksi (sillä rikon lupaukseni ennemmin tai myöhemmin), mutta yritän olla jälleen kerran parempi ihminen.

Ja tällaisen avautumisen päätteeksi vuoden ensimmäinen lukemani kirja oli Rautaritari! Rauta-saagan neljäs osa, jota suosittelen lämpimästi enkä vain sen romanttisuuden takia. Koko sarja on aivan uusi ja kertakaikkisen nerokas näkökulma keijuhoveista sekä fantasian merkityksestä nykymaailmassa. Ja plussana syvällistä pohdintaa ihmisyydestä. Aivan mahtava lukukokemus!