Ja niin meni jälleen joulu...

Aika tuntuu valuvan sormien läpi yhä nopeammin. Vuodet vierivät eteenpäin, juhlat tulevat ja menevät. Vastahan oli syksy ja puut loistivat punaista ja kultaa! Edes joulu ei tuntunut enää samalta kaiken kiireen keskellä: niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. Ehdin sentään rakentaa piparkakkutalon! Onneksi ystävät ovat vielä rinnallani myös tänä uutena vuotena. On hieman pelottavaa huomata kuinka paljon olen muuttunut siitä hupsusta tytöstä, joka olin vielä vuosi sitten ja vaikka muutos ei aina tunnu mukavalta, en ole katunut valintojani. Oli luultavasti elämäni paras päätös aloittaa vuoden kasvatustiedelinja kansanopistossa ja ihmiset joita olen tavannut ovat aukaisseet silmäni aivan uuteen maailmaan. Kiitän heitä siitä. En ole sortunut lupailemaan suuria uuden vuoden kunniaksi (sillä rikon lupaukseni ennemmin tai myöhemmin), mutta yritän olla jälleen kerran parempi ihminen.

Ja tällaisen avautumisen päätteeksi vuoden ensimmäinen lukemani kirja oli Rautaritari! Rauta-saagan neljäs osa, jota suosittelen lämpimästi enkä vain sen romanttisuuden takia. Koko sarja on aivan uusi ja kertakaikkisen nerokas näkökulma keijuhoveista sekä fantasian merkityksestä nykymaailmassa. Ja plussana syvällistä pohdintaa ihmisyydestä. Aivan mahtava lukukokemus!