Pelaamisesta on lopulta tullut addiktio. Pokemon Fire Red ja Emerald olivat huono idea puhelimen peleiksi (mutta ihan mahtavia!) puhumattakaan siitä, että PS3 on myös lopulta hankittu ja liuta pelejä tuli mukana. Mainittakoon nyt erityisesti uudet rakkauteni konsolipelirintamalla: Ni No Kuni ja Skyrim. Ni No Kunissa viehättää lapsenomainen piirrostyyli, sekä hauskat taistelut ja suloiset hahmot. Vähän kuin Pokemon, muttei kuitenkaan! Skyrim on tuoreempi, iloinen yllätys ja olen aivan koukussa varastamiseen. Kaikki mikä irti lähtee on viety. Enkä ole vielä edes hakannut ensimmäistä lohikäärmettä... Peli on mahtava juuri vapaamuotoisuutensa vuoksi unohtamatta fantasiaelementtejä! Huolestunut olen kuitenkin siitä, että saatan pelata 7 tai 8 tuntia huomaamatta ja kaikki muu jää tekemättä sinä päivänä. Toisaalta niitä päiviä ei ole usein.
Assassin's Creedit ovat sitten luku aivan erikseen ja Black Flag on jo pelattu läpi. Seilaaminen ja meritaistelut olivat yllättävän hauskoja, vaikka en ACIII:ssa laivastotehtäviä tehnytkään. Innostukseni näkyy nyt myös opiskelijahaalareissani kun kirjoin pelien symbolin ristipistoin kankaalle ja ompelin haalarimerkiksi. Persoonallinen tapa fanittaa! Haalareistani löytyvät myös Pokemonit Pikachu, Squirtle, Bulbasaur ja Charmander. Pikachu oli itse asiassa suunnattoman metsästyksen takana Luokanopettajien Talvipäivillä Joensuussa, mutta sain senkin lopulta monen mutkan kautta. Talvipäivät oli aivan uskomaton kokemus ja oli myös ihanaa nähdä viime vuoden opeksi-linjalta tuttuja ihmisiä, jotka olivat päässeet myös opiskelemaan opettajiksi. Oli yksi ihanimpia viikonloppuja ikinä!
Kylläpäs meni pelipainotteiseksi. Kirjarintamalta sen verran, että Outolinnun haluaisin kovasti lukea, mutta kirjaston varausjonossa viisi ihmistä. Ehkä sitten syyskuussa... ellei syntymäpäivälahjaksi saisi torstaina? Elokuvaa en voi mennä katsomaan ennen kirjan lukemista. "Kirja ja elokuva ovat itsenäisiä teoksia eikä niitä voi verrata..." -roskaa inhoan. Totta kai ne vaikuttavat toisiinsa hyvässä ja pahassa vaikka kuinka olisi en vertaa -ihminen. Mielestäni kirjasta saa enemmän irti kun käyttää omaa mielikuvitusta ennen elokuvan tarjoamaa kuvaa ja elokuva on paljon mielekkäämpi kaikkine yksityiskohtineen, jos on ensin lukenut kirjan! Tämä on vahva mielipiteeni, yksi harvoista joita minulla on, ja se pitää. Haters gonna hate.
Mutta nyt -> aurinkoon! :)
