Se tuskainen
repivä muisto
päivästä, jona sinä kävelit pois
ja maailmanloppu alkoi.
En suonut ajatustakaan sinulle
aikoihin,
mutta vain häivähdys sinusta
ja kaikki palasi rysäyksellä takaisin
vääjäämättä kuin vuorovesi.
Ja luulin jo olleeni kuivilla!
Et voi tuhota elämääni taas, et saa!
Kaikki on vielä hyvin, vaikka tiedän,
että vaanit jo varjoissa
ja odotat kunnes muistan taas
kuinka hauskaa
minulla oli
sinun kanssasi.
Ja kaikki päättyy kyyneliin jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti